Kun mediasivuston tuotantotiimi lähtee metsään, niin jälki on vähintään kiintoisaa. Vaikka tässä harrastuksesta puhutaankin, pitää lopputuloksen olla paras mahdollinen. Ei kukaan harrasta, jos jättää homman puolitiehen. Se ei anna harrastajalle tarpeeksi. Pitää saada tyhjentää aivot muista ajatuksista, siitä arjesta esimerkiksi.
Metsässä tuli käytyä. Reissu toteutettiin kesän kuumimpana päivänä Hämeenlinnan Evolle, Suomen Partiolaisten suurleirille. Kilke-leirillä meitä, siis minua ja Mediamonitorin avustajaa Marko Weckiä, oli vastassa hyvin ystävällinen mediatiimi. Saimme mediaoppaan, keväällä ylioppilaaksi valmistuneen tytön, joka vastasi mediaväen kuljettamisesta oikeisiin kohteisiin massiivisessa metsäkaupungissa.
Se, että mediaväkeä palvellaan, on hyvin merkittävää siinä vaiheessa, kun juttua aletaan työstää valmiiksi. Ainakin meille jäi hyvä maku leiripäivästä, tai siis iltapäivästä siellä. Haastattelut tuli tehtyä, niin radiolle kuin Mediamonitorille, ja poiskin päästiin mukavasti VIP-kuljetuksella.
Juuri tämä on tässä harrastuksessa kaikkein parasta. Saa reissata, saa tavata mielenkiintoisia persoonia ja saa nähdä valmiin jutun julkaistuna, oli se sitten radio tai nettijulkaisu. Mediamonitorin avulla olen päässyt paikkoihin, joihin en muuten olisi joutunut tai päässyt. Meitä kohdellaan kuin oikeaa mediaa, mikä on tietysti ihan paikallaan. Vaikka mikään virallinen yhtiö Mediamonitori ei ole, ei edes yhdistys, niin sillä on selkeästi oma pieni paikkansa mediakentässä. Se tavoittaa ne, jotka ovat mediasta kiinnostuneita. Kun sovimme haastatteluja meistä tietämättömien tahojen kanssa, toimii sivustomme hyvänä referenssinä.
Suhtautuminen verkkojulkaisuun vaihtelee. Moni pitää sitä hyvänä ja laadukkaana, joku ehkä antaa haastattelun silkkaa hyvää hyvyyttään, vaikka ehkä onkin skeptinen alussa. Kaikkia näkökantoja yhdistää se, että uutisen kohde hyötyy asiasta jollain tasolla. Kaikki uutiset eivät voi aina olla myönteisiä, mutta näissäkin tapauksissa puolueeton taho usein kertoo asian pehmeämmin kuin sellainen, jolla on kytköksiä tiettyihin mediataloihin. Mediallahan kytköksiä riittää. Kaikesta ei haluta kertoa, jos asia liittyy kilpailijaan myönteisellä tavalla. Täyttä objektiivisuutta tuskin kukaan saavuttaa, mutta välillä herää kysymys joidenkin tiedotusvälineiden tavasta valita uutistensa näkökulma.
Palataan omaan tuotteeseemme. Mediamonitorin tarkoitus on jäänyt joiltakin hämärän peittoon. Sivuston tarkoitus on tuottaa uutisia ja tietokantoja, joita media-alan ammattilaiset, harrastajat ja aiheesta kiinnostuneet voivat hyödyntää. Tarkoitus ei siis ole tehdä kaupallista sivustoa, joka tuottaisi joka kuukausi tuloja. Tämähän johtaisi tilanteeseen, jossa joutuisimme kokonaan miettimään uudelleen toimintastrategiamme. Lisäksi tulisi veroteknisiä asioita, joita me emme pysty ominpäin ratkomaan. Se aiheuttaisi siis kuluja.
Totta kai harrastuksena sivustolle uutisia tuottava toimitus joutuu pulittamaan kaiken omasta pussistaan, koska niitä mainostuloja ei ole. Siinä onkin se juju. Harrastus tuottaa mielihyvää, vaikka se olisi hintava. Mehän emme ole rikkaita rahassa kylpijöitä, vaan töissä käyviä tavallisia kansalaisia, joita yhdistää kiinnostus mediasta ja sen ilmiöiden esille tuomisesta.
Olin aika otettu, kun DIAKin opiskelijoiden verkkojulkaisu Verkkotutka halusi haastatella minua. Valikoiduin siihen sen takia, koska olin yhteystietolistalla ensimmäisenä. Haastattelu oli miellyttävä tapahtuma, joka toteutettiin kesäkuussa Turun Paikallisradion tiloissa. Minulla oli valmis konsepti muutamista asioista, joita minulta ehkä kysyttäisiin. Tiesin nimittäin sen, että nuoret tulevat monimediatoimittajat korostavat usein koulutuksen merkitystä. Se on tullut esille useissa heidän artikkeleissaan.
Toisaalta olen samaa mieltä. Toimittajaksi, oikeaksi sellaiseksi, tullaan vain kouluttautumalla ja hankkimalla riittävä työharjoittelu mediassa. Senpä takia halusinkin korostaa haastattelussa, mistä minun toiminnassani on kyse. Annan arvon niille, jotka ovat vieneet tiensä loppuun asti, siis kouluttautuneet vähintään AMK-tasolla median ammattilaisiksi. Itseltäni tämä puuttuu, mikä johtui aika pitkälti 1990-luvun alun, siis minun nuoruuteni, tilanteesta. Puhuttiin lamasta ja koettiin sellainen. Piti hakea varmempi leipäpuu. En tiedä, teinkö väärin.
Mediamonitorin juttujen tuottaminen ja se tärkeämpi puoli, erinomaisten suhteiden ylläpitäminen mediaan, sen kuluttajiin ja viranomaistahoihin, on se asia, miksi tätä hommaa teen. On ollut välillä aika hankalaa perustella läheisille tämän jutun juonta, mutta vähitellen kukin on tahollaan tajunnut, että Tero tekee vain hyvää itselleen. Sen minkä hyvin taitaa, siitä nauttii.
Jokainen meistä tekee joskus virheitä, mutta tällä alalla huono maine voi käydä huonosta käyntikortista. Pitää siis muistaa huolehtia maineestaan, että ne teot pysyvät sivuston käyttäjien mielessä. Teot nimittäin ratkaisevat sen, ketä taputellaan selkään ja kenelle kettuillaan. Meillä teot kulkevat edellä ja nimi perässä. Tee hyvin – saa tietoja – pysy pinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti